Juustojen maailmassa vegaanina

Rakastan juustoja ja minulle on todella hankalaa suhtautua juustojen houkutukseen veganismissa. Olenkin yrittänyt sulkea silmiäni juustoilta, koska en ole oikein löytänyt kunnollisia vegejuustoja. Olen maistellut kyllä ja testissä on ollut monenlaisia, mutta hylkyyn ovat joutuneet useat. Koska tiedän, että vegaaneihin kuuluu monia, joille ongelma on tuttu, lähdin riemulla tekemään testiä uusista tulokkaista.

Pääsin maistelemaan juuri markkinoille tulossa olevia Porlammin vegejuustoja, joita kukaan muu ei vielä ole arvioinut julkisesti. Kokoan teille tähän parhaat palat ja annan rakentavaa palautetta Porlammin Meijerille. Juustot olivat kokonaisuudessaan mahtavia ja niistä kiitos Porlammin osuusmeijerille!

Leivän päällä uutuuksista parhaana esittäytyi ehdottomasti Emmental, jossa makua oli mukavasti. Alle ja päälle pystyi laittamaan hyvin erilaisen leivän ja kasvisten yhdistelmän. Se kesti hienosti myös monenlaisen muun käytön. Eikä tämä juusto ollut pahoillaan vaikka hieman kehittyikin rasiassa säilytettynä. Mahtavinta oli, että kun tätä juustoa raastoi makaronilaatikon päälle, tuli ihan oikeasti mummolan maku. Eli mentiin niin lähellä oikeaa emmentalia kuin vain toivoa voi. Tosin maku oli sen verran hento, ettei sitä jäänyt kielelle, kuten perinteisessä sekaanijuustossa. Joten oli pakko ottaa toinen pala juustoa. Oliko tämä sitten hyvä vai huono puoli? Joka tapauksessa tämä oli kaikista kokeiltaviksi saamistani juustoista minun suosikkini.

Cheddar oli Porlammin houkutus suolakeksin, kesäkurpitsan tai ihan minkä tahansa päälle. Maku oli hento pakkauksesta otettaessa, hieman suojakaasun vallassa. Mutta kun juusto tekeytyi muutaman päivän, alkoi cheddarin maku löytyä. Sitten tein virheen ja annoin juustolle liikaa ilmaa ja sen pinta alkoi lohkeilla pahasti. Eli juusto ei todellakaan kestä samassa määrin ilmaa kuin sekaanien juustot. Kehittelin juustonystävänä kypsytykseen systeemiä, jolla saisin makua esiin ja paras oli selvästi pisara vettä parasterasiassa ja juuston käyttäminen hitaasti ja tasaisesti. Cheddar on todella herkkupala niille, joilla on makunystyrät herkimmillään. Porlammilla on tuote hyvällä alulla, mutta se kaipaa ihan pikuisen lisää makua. Uskon kuitenkin, että suurin osa asiakkaista tykkää siitä jo nyt. Mukana varmasti on niitäkin, kuten minä, jotka toivoisivat hieman lisää aromia.

Porlammin Meijerin vegaaninen salaattijuusto näyttää tismalleen siltä, miltä mikä tahansa salaattijuusto. Maku on melko lähellä sekaanisalaattijuustoa. Juustoa syödessä suuhun jää hieman öljyinen tunne. Mutta monet salaattijuustot marinoidaan öljyyn, joten se ei välttämättä ole ongelma. Itse laitoin juuston pintaan suoraan mausteen, joten lisärasvaa ei syntynyt ja maku oli mahtava ja sekaanifetaa muistuttava. Ei mitään pahaa sanottavaa. Illalla kun fetasalaatinjämiä menin hamuilemaan keittiöstä huomasin, että sekaanimieheni oli ne jo syönyt. Ei valittamista, päinvastoin. Hyvin maistuvaa ja eniten maistuva salaattijuustoversio, mihin olen törmännyt.

Vegejuustojen säilytyksestä sen verran, että normaalin juuston tapaan niitä ei voi säilyttää. Eli esim juustokuvun alla ne kuivuvat ja alkavat lohkeilla kuin erämaa ikään. Juustoja ei voi laittaa muovipussiin, koska ne liiskaantuvat ja kosteus tekee pinnasta limaisen melko nopeasti. Säilytys onnistuu parhaiten esimerkiksi pakasterasiassa. Tästä kannattaisikin ehkä mainita juustopakkauksen kyljessä.

Porlammille pisteet siitä, että juustoissa ei ole mitään iljettävää kookosöljynmakua tms, mikä monissa vegejuustoissa maistuu ja jää jälkimauksi suuhun. Näistä juustoista ei myöskään jää närästävää jälkimakua tai tunnetta.

Porlammin juustot ovat rakenteeltaan oikean juuston tuntuisia ja niitä on helppoa käsitellä. Juustoja pystyy hyvin höyläämään juustohöylällä, raastamaan raastimella, leikkaamaan veitsellä jne. Oikea keittiötyöskentely normaalin juuston tapaan on siis mahdollista. Ainostaan salaattijuusto oli hieman kiinteämpää kuin perinteiset salaattijuustot, mutta siinäkin ero oli hyvin pieni. Toki kehitellä voi ja kannattaakin.

Kiitän yhteistyöstä Porlammin Meijeriä ja toivotan teille hyvää jatkoa vegejuustojen kehittelyn parissa. Muitakin uusia makuja Porlammilla on ja niitäkin maistelin, mutta tähän keräsin vain ne, jotka herättivät minussa tuntemuksia. Kannattaa maistella, koska oma suosikkisi voi olla näiden joukossa! Kaikille vegaaneille ja sekaaneille toivon makoisia juustohetkiä ihanien vegejuustojen parissa!

 

27.5.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvisvaihtoehto #porlamminosuusmeijeri #porlammin #vegaanijuusto #juusto #vege #vegeä

Salaattijuusto ilman maitoa, Porlammin tuote on hyvin lähellä oikeaa.


Kokki ihan kartanolla

Henkilökohtainen elämäni on ollut viiemisten kuukausien ajan ihan sekaisin. En ole pystynyt juurikaan työskentelemään ja olen ensin ollut 12 viikkoa jalka kipsissä ja sitten sairastanut elämäni pisimmän influenssan. Makasin 10 viikkoa sängyssä, ilman että olisin jaksanut edes syödä. Rakas mieheni, Sami, teki uskomattoman suorituksen ja pelasti perheemme perikadolta. Olen käsittämättömän kiitollinen ja entistä rakastuneempi tuohon elämäni mieheen, joka opetteli ohjeideni perusteella, makuuhuoneköhinällä, laittamaan vallan mainiota ruokaa. Työpäivän päälle hän jaksoi hoitaa vielä minuakin kun kuumepotilaalta vaihdettiin lakanoita ja milloin haettiin lääkettä ja tehtiin mitäkin juomaa. En mitenkään kehu, mutta mahtava mies mulla.

Näin sairastamisen jälkeen olen sitten saanut uusia tuulia elämääni ja on tullut mahtavia uutisia, toki luntakin tupaan, mutta hyvien asioiden myötä olen alkanut ajatella veganismia eri tavalla. Se, mitä olen miettinyt paljon, on perheiden valmisruoan laatu ja puute. Monet perheet ovat nykyisin todella kiireisiä, erityisesti pääkaupunkiseudulla tai täällä työskentelevät. Koska työmatkoihin ja lasten hakemiseen menee valtavasti aikaa, täytyy aika napata jostain. Ja jos jonain iltana on harrastuksia tai joku tapaaminen tai vieraita tai yhtään mitään ylimääräistä, on vegaaniperheen nopean ruoan vaihtoehdot todella heikkoja tai hirvittävän kalliita. Miksikö näitä mietin? No, siksi että jos meillä olisi sairastamiseni aikana ollut varaa, olisimme varmasti valinneet useammin jonkin valmiin soijarouheperunamuusivuoan, koska se nyt vain on perheen herkkuruokaa. Mutta ensinnäkään sitä ei löydy mistään valmiina. Ja jos nyt jotain kakkossuosikkia, makaronilaatikkoa, löytyykin, se on joko aika kammottavaa tai kakkosvaihtoehtona hirveän hintaista.

Olin todella pitkään ihan kartanolla näiden vaihtoehtojen kanssa, koska minulla ei ollut aikaa seisoa Prisman hyllyjen välissä, lähikaupoissahan niitä ei edes ole kuin se yksi. Ja sinne Prismaan en yksin jaksanut mennäkään ja mies pääsi vain harvoin. Joten mahdollisuus vertailla oli huono. Netistä vertailin ja tuskailin ja tulin siihen tulokseen, että olen ihan hukassa, kokki oli ihan kartanolla. Keittele itse! Ärsytti todella paljon. Entä jos tämän ruoan voisi tilata suoraan kotiovelle? Entä jos se olisi hyvää? Entä jos se maksaisi suurin piirtein saman verran kuin sen kuiva makaronilaatikko? Entä jos samalla löytyisi salaatti ja jälkkäri ja aamupuuro? Entä jos saisi myös gluteenittomia ruokia? Entä jos ruoka olisi oikeasti hyvää, terveellistä ja tehty mahdollisimman pitkälle lähiruoasta? Entä jos kiireinen perhe blokkaisi koko kauppakassin valmiina ruokana silloin kun vain sattuu olemaan katastrofiviikko?

Kehittelin asiaa vähän ja niin se sitten syntyi: StinaKokkaa-keittiön vegaaniset kotiruoat, jotka toimitetaan Helsingin alueella kotiovellesi tai työpaikalle tai voit noutaa ne Pasilasta toimipisteeltämme. Ne ovat takuulla hyviä, tuoreita, terveellisiä, mahdollisimman läheltä tulevista raaka-aineista. Saat halutessasi ruokasi omiin astioihisi, koska haluamme vähentää jätettä. Ja meille saa ehdottaa uusia ruokia.

Ehkä tämä kokki tarvitsi sen sairastamisen ja kartanolla olemisen, että pystyi kehittelemään jotain uutta. Toivotaan, että tästä on teille kaikille ja minullekin iloa ja tietysti myös keittiön porukalle!

 

22.5.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #rakkaus #mies #aviomies #perhe #perheruoka #perheelämä #kotona #uusiutuminen #kotiintoimitus #kotiruoka #ruokaakotiovelle #lähiruoka #gluteeniton #hyvääruokaa #terveellinenruoka #kokeile

Vegaanista kotiruokaa saa nyt valmiina suoraan kotiovelle Helsingissä.


StinaKokkaa Kotiruokaa!

Bloggaamisen kanssa on ollut hieman ongelmia, koska koneeni ei ole toiminut ihan kunnolla. Siitä pahoittelut. Olen kuitenkin tässä samalla kehitellyt ihania vegaaniruokia ja kokkaillut perheelleni kaikkea mukavaa. Samalla olen miettinyt, miten pääkaupungissa monet perheet eivät kiireen keskellä saa kunnollista kotiruokaa vaan joutuvat tyytymään heikkolaatuisiin eineksiin tai kalliisiin ravintolaruokiin. Itse olen tällä hetkellä kahden tulen välissä ilman toimeentuloa, joten päätin kokeilla jotain uutta ja tarjota ihmisille kotiinkuljetettavaa, laadukasta vegaanista kotiruokaa kohtuulliseen hintaan. Näin syntyi siis StinaKokkaa Kotiruoka, jonka voit tilata puodistamme kotiisi kätevästi edellisenä päivänä. Tervetuloa kokeilemaan!


Cafe Regatan ihana yllätys

Joihinkin paikkoihin liittyy niin vahvoja, ihania makumuistoja, ettei niitä tahdo millään rikkoa. Tahtoisi vain hellästi ja hoivata makua, jonka joskus oli liittänyt tiettyyn hetkeen tai tapahtumaan. Makumuisto on paitsi kielellä, myös koko kehossa ja silloin kun se on hyvä tunne, siitä kannattaa pitää kiinni, kunnes on aika astua eteenpäin.

Muistot ovat elämän suola, eikä niiden rikkoutumista pitä pelätä. Sen sijaan pitäisi ymmärtää, että eräiden tutkimusten mukaan muistojen ottaminen muistista tuottaa Aivoissa välittäjäaineita, jotka ikäänkuin luovat muiston uudelleen. Näin muisto voi myös muovaantua matkalla, kun sitä käytetään.

Tämän tutkimuksen ajatuksilla uskaltauduin makumuistopaikkaani. Minut sitoi tämän päivän makumuistopaikkaan ja konkreettisesti elämään ystäväni. Hän avasi minulle elämästä kokonaan uuden sivun tuomalla minut Cafe Regataan munkkikahville. Kiitos siitä Aydalle! Suuntasin kahville sillä mielellä, että saattaisin saada melko kuivakan tarjonnan vagaanina tai sitten tyytyisin pelkkään kahviin ja ihanaan maisemaan. Mutta Cafe Regata osaa yllättää aina positiivisesti. Aurinkoiset tytöt tarjoilevat kaikille jotain: gluteenitonta, maidotonta, vegaania jne. Tarjonta on laaja vaikka kyse on upeasta pikkukahvilasta. Tarjolla olisi ollut suolaista, makeaa ja keksiä, kaikkea laidasta laitaan. Huippua! Itse valitsin nyhtökaurapiirakan, joka oli ihan kivan makuinen pikkusuolainen piirakka. Piirakka oli yhteistyökumppanin tuottamia, kuten muutkin vegaanitarjottavat. Itse mietin kuitenkin muutamaa omaa tuotettani, joita voisin huoletta tarjota tämänkaltaiselle kahvilalle. Oma kasvispiirakkani, kuten kaikki muukin ruokani on suunnattu koko perheelle, sekaaneille ja vegaaneille, tontoneille ja taviksille. Kyse on siis siitä, että on luotu tuote, joka näyttää tavalliselta, mutta sopii kaikille. Mutta sitä minulle ei tarjoiltu, minulle tarjoiltiin erikoisruokavaliota varten tuoteuttu pakastepiirakka. Piirakan täyte oli paikoitellen hyvin maukas, paikoitellen ajatus oli jäänyt puoleen väliin. Pohja tusinatavaraa, ehkä hieman makua kaipaava. Kokonaisarvio nyhtökaurapiirakasta 3/5. Cafe Regatalle arvio tunnelmasta 5/5, palvelusta 5/5 ja maisemasta 5/5. Cafe Regatalle kokonaisarvio vegaanin näkökulmasta 4/5 eli pientä hienosäätöä vaille täyttä pukkaa.

Pääsitte yllättämään minun makumuistoni mukavasti Cafe Regata, kiitos siitä!

 

10.4.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #nyhtökaura #nyhtökaurapiirakka #caferegata #merenranta #helsinki #pienikahvila #kahvila #makumuisto

Nyhtökaurapiirakkaa täydensi Regatan upea maisema.


Papukapina eli äiti sairastaa

Olen usein harmitellut sairastamisen vaikeutta Suomalaisessa yhteiskunnassa. Vaikka meillä on hyvin tuettu työssäkäyvien aikuisten taloudellinen lyhytaikainen sairastamisjärjestelmä, jää aukkoja vielä paikattavaksi. Ehkä eniten minua säälittävät äidit, jotka sairastaessaan pyörittävät mieletöntä rumbaa, jaksoivat tai eivät. Ja totta kai jouduin tätä sitten oikein olan takaa kokeilemaan.

Sain parisen kuukautta sitten flunssan, joka vaikutti ihan tavalliselta nuhakuumeelta. Yskitti ja hieman lämpöäkin oli. En ehtinyt lepäämään, koska minulla oli kaikkea muuta tekemistä, olenhan äiti, nainen ja siksi tarpeellinen. Oli perheen yhteisiä menoja, hiihtolomaa, lapsen harrastuksia ja sitä sun tätä. Menin tukka putkella perheen vuoksi. Samalla tein valtavasti ajatustyötä parantaakseni perheen ruokavaliota, koska kävimme jonkinlaista papukapina. Minä yritin puhua kasvisten puolesta, koska halusin olla terveempi ja pitkäikäisempi.

Mieheni iski kasvisjarrut pohjaan, koska kuvitteli minun jotenkin vaativan häneltä jotain yhdenyönvegaaniutta. Parisuhteen kiristelyt, ruokamaailman mullistukset, perheen normaali arki ja järjettömäksi muuttunut flunssa iskivät tosiaan mehut pellolle. En enää jaksanut kirjoittaa edes blogia. En jaksanut kunnolla laittaa ruokaakaan, joten perheeni joutui ehkä vielä enemmänkin vegaanimmalle linjalle. Minulle kun ei repivän yskäni ja kuumeiluni keskellä oikein ruoka maistunut, niin tarjoilin ystävällisesti lempiruokaani papurisottoani melkein joka käänteessä. Myönnän, meni vähän överiksi. Myönnän, minun vikani että syttyi papukapina.

Tilanne karkasi jotenkin niin, että äijät pistivät uuniin peräkkäisinä päivinä pelkkää pizzaa ja ranskalaisia ja nakkeja monta päivää, varmaan viikonkin putkeen. Minun terveyslaskurini kuulsi punaisella ja sain syödä ihan keskenäni papurisottojani. Lopulta sain äänihuulten tulehdukseltani pihistyä sen verran keskustelua mieheni kanssa, että aloin ymmärtää yskän. Hän oli pitänyt minun kasvistaktiikkaani jonkinlaisena kiristyksenä. Lisäksi hän kaipasi kovasti minun rakkaudella tekemiäni, ihania kotiruokia ja gourmet-annoksia, joissa hehkui milloin mikäkin erityinen maku. Ihanaa oli myös kuulla, että olin epäonnistunut mieheni mielestä vain kerran kasvisruokakokkauksissani, vaikka itsestäni löysin monta kopsahdusta kiveen. Minut ai siis niiskuttaman muukin kuin pitkään kestänyt flunssa.

Parisuhde on parhaimmillaan sitä, että molemmat tulevat tarpeentullen vastaan ja joskus kohdataan puolimatkassa. Niinpä sovimme papukapinan niin, että viikossa on keskimäärin kolme vegepäivää ja kolme nonvegepäivää, yhtenä päivänä vedetään jämiä. Sain myös oikeuden olla syömättä lihaa yms, jos minusta siltä tuntuu. Eli minusta tuntuu, että mieheni on ymmärtänyt ajatukseni ja minä taas olen ymmärtänyt hänen ajatuksensa. Toisaalta hänkään ei vastusta kasvisten lisäämistä ja ymmärtää kasvisten tuomat terveysedut. Tuntui vain aika turhalta puhua terveysauringosta, kun itse kärsin aloittelevana kasvistienraivaajana elämäni karmeimmasta flunssasta. Todellinen uskottavuuskriisi!

Sairastamiseni aikana kukaan ei ole tullut tekemään kotitöitä, jotka minä yleensä teen. Toki omat mieheni tekevät hommia kotona, ei sillä. Mutta miljoona asiaa on jäänyt tekemättä ja toisaalta tehty vähän sinne päin. Lapsi on kuitenkin käynyt koulua, tehnyt loistavasti kokeensa, käynyt harrastuksissa, jopa leirillä, kaikki ovat saaneet hyvää ruokaa eli jos nyt ihan kaikki paikat ei ole ihan tiptop ja hommat suitsait niin väliäkös tuolla. Olen vain joutunut maistamaan sitä, mitä on kun homma menee käteen ja itse on niin sairas ja väsynyt, ettei pysty hyppäämään vasta-aaltoon. Välillä olen joutunut jopa lipsumaan sipsikaljaveganismin puolelle. Minulle se on jonkin aallonmurtajan ylittämistä. Mutta menköön! Toivottavasti flunssa alkaa olla selätetty ja pääsen takaisin elävien kirjoihin. Eniten kaipaan kuitenkin hellan ääreen.

Tavataan pian ruoan merkeissä!

 

6.4.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #flunssa #influenssa #äitisairastaa #kotityöt #vegaaniksi #papukapina #sipsikaljavegaani #selvisinhengissä


Ihanat, rakkaat Perunamötköt

Olen varmaan oikea jämäruokakuningatar, koska osaan käyttää kaiken ruoan hyväksi ja keksin aina kaikelle ruoalle järkevää käyttöä. Kun isommat lapseni olivat pieniä, he halusivat aina tietää jokaiselle ruoalle nimen. Minulla olikin tapana keksiä mitä erikoisempia nimiä ruoille. Välillä leikimme keksimällä hassuja nimiä ja pelleilimme ruokien nimillä. Opiskelijaperheessä, pienten lasten kanssa jämäruokien kehittely tyhjästä oli myös melkoista taidetta ihan taloudellisistakin syistä. Niistä lähtökohdista syntyi eräs perheemme rakastetuimmista jämiksistä,

Perunamötköt. Kuulostaa kammottavalta, mutta maistuu vallan mainiolta! Perunamötköt ovat alun perin perunamuusin jämästä maidon, kananmunan ja vehnäjauhon kanssa tehtyjä perunakakkusia, jotka paistetaan kullanrapeiksi ja kuitenkin melko kuohkeiksi pannulla molemmin puolin. Nyt kun olen intoutunut vegaaniruoasta, olen jättänyt kananmunat ja maidon ja korvannut ohjeessa ne kauraryyneillä ja kauramaidolla. Mutta valmistukseen se ei vaikuta. Mötköä ei siis saa missään nimessä painaa tai puristaa, koskeintaan hellästi muotoilla, ja sen täytyy antaa paistua rauhassa. Taikinankin pitää olla sopivan vatkattu, mutta ei sitkeä. Taito hyppysissä, vähän kuin tekisi pannukakkua.

Miten mötköistä tuli sitten nimenomaan Mötköjä? Minä olin tehnyt noita perunakakkusia jo vuosia, mutta niille ei ollut olemassa mitään järkevää nimitystä. Olimme aina vain tottuneet tekemään pienestä perunamuusin jämästä tällaisen nimettömän ruoan, jolla ruokittiin koko perhe. Sitten lapset olivat jo sen verran isoja, että osasivat kaivata nimeä ruoalle ja he kyselivät, mitä meillä olisi ruokana. Mutta minä en osannut sanoa, mikä ruoan nimi oli. Yritin selittää ja keksiä ja selitin, että ne nyt on vaan semmosia perunamötköjä. Siitä lähtien perheessämme on syöty Perunamötköjä.

Sittemmin perunamötköjä on opittu tosiaan tekemään myös vegaanisena, kuten tänään. Ohje reseptihyllyssä. Nauttikaa tekin, me nautittiin jo!

 

15.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #perunamuusi #maidotonperunamuusi #jämäruoka #perunamötköt #perunakroketti #vegaaniperunakroketti #sairaanhyvää

Kullankeltaisiksi paistuneet Perunamötköt ovat pinnalta rapeita ja sisältä kuohkean pehmeitä.


Tofuostoksilla

Ruokaa voi laittaa todella monella tavalla. On niitä, jotka käväisevät keittiössä lähinnä mikroaaltouunin tuntumassa ja niitä, jotka pilkkovat jokaisen salaatinlehdenkin itse. Tietysti sille välille mahtuu meistä jokainen omine tottumuksinemme. Ihan kaikken yksinkertaisin ei ole itselleni koskaan kelvannut vaan olen aina ollut pikemminkin jonkinsortin pioneerityyppi erilaisten kokeilujen saralla.

Joskus nuorempana olisin tuominnut oikoteitä käyttävät kokkaajat alimpaan manalaan, mutta jossain elämän vaiheessa maailma opetti, ettei kärsimys ole mikään itsetarkoitus ja suuri nautinnonlähde. Sittemmin järki kasvoi päähän ja opin nautiskelemaan itselleni tärkeistä asioista, tekemään ruokaa omalla tavallani ja toisaalta antamaan tilaa myös toisille, jotka tekevät ruokaa omalla tavallaan. Siinä samalla kun tutustuu omaan itseensä ruoanlaittajana, joutuu tutustumaan myös omiin makutottumuksiinsa. Nuorena maku on kouliintumaton ja sitä ei ole vielä ohjailtu. Sama asia tuli itselleni mieleen tänään kun menin Helsingin Kallioon tofuostoksille ja muistelin itseäni jokin aika sitten aiheen äärellä: olin täysin naturel, kuten tofunikin toivon ostettaessa olevan.

Ensimmäiset kosketukseni tofuun olivat kai todella karmaisevat hipaisut johonkin ehkä pilaantuneeseen. Joitain hurjilta 80-luvun retkiltä kasvissyöjänuoren maailmalla kohdanneita aika uskomattomia, niljakkaita soijapiperryksiä. Minulla tuli ikävä Mamman porkkanapihvejä, joita hän tapasi paistaa minulle kun palasin reissuiltani. Sittemmin aina yrittelin erilaisissa yhteyksissä soijaa sovitela elämääni, mutta tökkihän se, eei voi mitään. Olin mitä luultavammin kerännyt mukaani pahemman luokan ruokamuiston. Näin ainakin itse ajattelin.

Kun tyttäreni sittemmin innostuivat vegaaniudesta ja jouduin sitä myöten minäkin enemmän asian äärelle, paneutumaan asiaan. Jonkin aikaa kun olin taas kasvisten kanssa aktiivisemmin pyörinyt, innostuin itsekin taas tutustumaan soijan ihmeelliseen maailmaan. Sitten kuvioihin tulikin oma ruokailumuutokseni ja todelliset soijakokeilut olivat arkipäivää. Erilaisia havaintoja eri valmistajien tuotteista, eri tyyppisistä valmisteista rouheesta paloihin ja jauhoon on kokeiltu. Tietenkään kaikki eivät sinällään hyperallergiselle ihmiselle käy. Sama tarina on muidenkin valmisteiden suhteen, joten ihan kaikkia valmisteita en luonnollisestikaan ole ehtinyt käydä läpi.

Olen kuitenkin ehtinyt tehdä mielenkiintoisia havaintoja kypsyttämisen suhteen. Näyttäisi nimittäin olevan niin, että mitä suurempijakoista ja siten kuiturikkaampaa soija on, sitä pahemmat oireet siitä saan. Toisaalta oireet pienenevät kun kypsytysaikaa pidennetään. Esimerkiksi soijarouheesta tuli selkeitä allergiaoireita, jos rouhe liotettiin ja sitten nopeasti paistettiin. Mutta jos se kiehutettiin reilusti vedessä ja sitten paistettiin, ei oireita tullut. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla: nopeampi valmistustapa ja ei allergiaa.

Mutta mitä tofuun tulee, sen olen kokenut hyväksi soijavalmisteeksi. Toki valmisteissakin on valtavia eroja, joten jokainen löytää varmasti oman suosikkinsa. Toiset eivät osta mistään hinnasta marinoimatonta tofua, koska marinoiminen tuntuu ylivoimaiselta ja kestää pitkään. Oma kokemukseni taas liittyy juuri marinoimisen salaperäiseen maailmaan, jonka haluan kokea. Siksi haluankin jakaa kanssanne tofun marinoimisen ilon ja kirjoittelen teille omia reseptejäni. Toivottavasti niistä on iloa jollekin teistä.

Tofua voi muuten ostaa aivan eri hinnoilla eri paikoista. Se tuoretofu, mikä maksaa lähikaupassa marinoituna ja pilkottuna yli 35€/kg, voi marinoimattomana, puolenkilon palana ostettuna maksaa 2€/kg. Tietysti riippuu siitä, paljonko tofua syö, miten sen osaa marinoida ja miten sen saa säilöttyä, mutta järkevyyden puolesta suosittelen menemään itämaiseen kauppaan ostoksille ja säästämään sievoisen summan. Ja miksei myös harrastamaan hieman eksoottisempaa ruoanlaittoa, ystävääni lainaten marinaadilottoa. Minusta ainakin on äärettömän jännää mennä marinointirasialle vähän joka välissä ottamaan ihan vain muutama pala tofua vaikka leivän päälle maistiaisiksi. Kannattaa siis laittaa marinoitumaan hieman isompi pala kuin ruokaa varten on tarpeen, koska TV:n ääreen voileiville voi mennä osa tofustasi, osa salaattiin ja osa lipsuu suuhun muuten vain.

Käythän kurkkaamassa marinaadissa uiskentelevia tofujani! Reseptit pulpahtelevat pian reseptihyllyyn.

 

13.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #soija #soijapapu #soijarouhe #soijajauho #tofu #tuoretofu #marinointi #marinaadi #etninenkauppa #tofuhimo

Marinoitu tofu maistuu vaikka salaatin kanssa


Ärsyttävä ruoanlaitto ja ihana perhe, vai miten se meni...

Arki on monissa perheissä kiireistä ja täynnä touhua. On työt, harrastukset, kaupassa käynnit, ruoanlaitot ja monet muut velvoitteet. Joskus olisi mukavaa tavata ystäviä, järjestää juhlia ja pitää hauskaa tai ihan vain relata. Kun laskee nukkumiseen ja työhön käytettävän ajan pois kalenteristaan, onkin aika vähän jäljellä muuhun. Siksi ei olekaan mikään ihme, jos tuntuu arjen keskellä kovin kiireiseltä. Se, että nykyihminen on kiedottu moniin vaatimuksiin, on aika suuri juttu. Mutta jos asian kääntää toisin, voi saada paljon. Jokainen eteen tuleva asia onkin oikeastaan mahdollisuus nähdä maailmaa. Näin nähden on mahdollisuus viettää aikaa oman lapsensa kanssa jäähallilla tai on mahdollisuus noutaa lapsen koulukaverit synttäreiltä. Onhan sekin mahdollisuus, että voi laittaa ruokaa omalle rakkaalle perheelleen. Tiedän, ettei se ruoanlaitto oikein aina iske kun päivän päätteeksi on oikein raatoväsynyt ja tekisi mieli jo vetää pitkälleen odottelemaan valmista. Mutta kun jonkun se ruokakin on väännettävä ja kukaan muu ei tunnu ymmärtävän. Mutta jos kerrankin ottaisi asenteeksi sellaisen positiivisen "Mitä mä tästä saan" ja hymyä huuleen vaikka tukka päähän jäätyisi ja ei muuta kuin sipuleita kuorimaan. Väitän, että tulos on paljon parempi kuin niillä kerroilla, joilla tulee lähdettyä naama nutturalla perunoita kuorimaan. Usein ruokakin on jotenkin mauttoman oloista kun sen tekijällä ei ole ollut sydän mukana. Ehkä parasta olisikin, jos pystyisi löytämään ne omat kullanmurusensa ajatuksiinsa ja saisi ruoan laitettua rakkaudella. Jos ei rakkaudella sitä ruokaa kohtaan niin ainakin rakkaudella niitä perheenjäseniään kohtaan. Ihan kummin tahansa, molemmat ovat ihan yhtä hyviä ja toimivia ratkaisuja. Suurin tarkoitus on kuitenkin saada itse ruoanlaitto tuntumaan jollain tapaa mielekkäältä ja jos se nyt vain hoituu iloisella mielellä, niin sillä mennään sitten. Omalla kohdallani ruoka on mahtava pakopaikka silloinkin kun perheen naama tuntuu harvinaisen ärsyttävältä. Monelle tulee ehkä mieleen, että ottaisin sammion jäätelöä ja lusikan ja istuisin TV:n ääreen säälimään itseäni. Mutta oma tekniikkani on täysin toisenlainen. Marssin keittiöön, kaivan esiin leikkuulaudan, tarkistan veitsien teroituksen, tongin jääkaapista haasteen kestävät ainekset, nakkaan pannun liedelle ja alan soveltaa. Pidän viipaloinnista, silppuamisesta, leikkaamisesta, kuutioinnista ja kaikenlaisesta veitsityöskentelystä. Se rentouttaa, purkaa paineita ja muuttaa kanssaihmiset siedettäviksi. Jos tuntuu oikein tosissaan siltä, että pelkkä veitsityöskentely ei saa kokin mieltä rauhoittumaan, voi aina ryhtyä teroittamaan veitsiä. Viimeistään siinä kohtaa perheeni muuttuu mukavaksi ja osallistuvaksi. Mieheni pesee ainakin pari veitsitelineistäni, joita sattumoisin on kertynyt keittiöömme useita. Poikani taas ottaa osan veitsista, ainakin vähintään omansa, ja ryhtyy teroittamaan niitä timanttipuikoin kanssa. Tämän voisi sanoa olevan 10-vuotiaalle ihan kohtuullinen suoritus, vaikka tämä kaveri onkin tehnyt samaa hommaa jo viimeisen 6 vuoden ajan varsin onnistuneesti. Kieltämättä se kyllä lämmittää iloisesti, kun keittiönhuoltotiimimme pelaa iloisesti yhteen. Toimilla jos toisilla voi siis saada aterian onnistumaan hymyhuulin tai edes irvistelemättä. Se, mitä yritän sanoa, on vain ja ainoastaan ruoan ilo. Ja toisaalta se, ettei siitä murjottamisesta oikeastaan kukaan hyödy. Sen sijaan siinä muuta puuhaillessa ja ajatellessa saattaa päästä muidenkin päivän ikävien juttujen yli ja vaikka istua hetken hiljaa yksin salaattikulhon kanssa. Ruoka on todellakin ihana tekosyy vaikka mihin. Mutta älkää hyvät ihmiset murjottako vaan ottakaa lisää sitä ruokaa kyllä riittää kaikille!

 

12.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #tunneruokaa #ruokaatunteeseen #rakkausruokaan #rakasperhe #kiireinenarki #elämäonnautinto #veitsityöskentely #rakkausveitsiin #ollekokkaa #pikkukokki #veitsenterotus #huoltotiimi #käypöytään


Ruokamuisto voi kasvaa mielen sopukoissa

Olen vääntänyt elämäni aikana aika monenlaista soppaa. On väännetty lempiruokaa, inhokkia ja lapsuuden unelmaa. Mutta ehkä kaikkein polttavimmin mieleeni ovat syöpyneet erään tyttären katkerat muistelmat siitä, miten hänelle oli annettu lapsena sijaiskodissaan vain kaksi lusikallista kastiketta. Joskus lapsuuden normaaleista ruokamuistoista voi tulla äärettömän suuria ja liian katkeria, kuten tästä muistosta oli tullut. Meille kenellekään ei annettu mahdollisuutta palata sinne lapsuuden sijoitukseen ja käydä keskustelua, mistä mahdollinen kastikkeen rajoittaminen oli johtunut vai oliko sellaista edes ollut. Saattoihan olla, että kauppaa käytiin ihan toisin ehdoin. Me emme tiedä, emmekä enää vuosikymmenten jälkeen lähde selvittämäänkään. Minä otin käsittelyyn teiniangstisen neidin kaikkine muine elämän ongelmakohtineen ja istutin keittiöön sopeuttamisjakson kärkeen, Siinä hän viihtyi ehkä noin mikrominuutin, kuten hän itse asian ilmaisi, ja alkoi jynssätä hermostuksissaan keittiön pintoja puhtaaksi. Yritin kysellä lempiruokaa ja vastaus oli: Kastike. Kaiken tyhjentävästi Kastike, vain ja ainoastaan kastike, ei muuta. Ei lisättävää. Härkää sarvista, helppo nakki: Olen kastikkeiden epävirallinen takapihan kruunaamaton kontallaanolijoiden suomenmestari! Osaan tehdä miljoona kuusisataakaksikymmentäviisikymmentäkuusikymmentäkarvamatatotuhattakuustoistakymmentätuhattakaskymmentäykskymmentätuhattakymmentätuhattakymmentäyks vai miten se olierilaista kastiketa vaikka silmät ummessa ja ne on aina mahtavan makuisia ja valmistuu ilman mitään erityisiä raaka-aineita. Niin ja sanomattakin on selvää, että ne toimii myös vegenä. Tämä on juuri se tärkein asia, että vastasin tämän lapseni minulle asettamaan haasteeseen, en väheksynyt hänen tarvettaan vaan kuulin hänen huutonsa ja arvostin häntä. Tämähän on myös tämän päivän asiakaspalvelun haaste. Ota asiakas arvokkaana ja tärkeänä yksilönä vastaan ja kuule hänen tarpeensa. Valmista yksilöllinen tai yhteisöllinen palvelu sen mukaan, kumpaan resurssisi riittävät tai kumpi on otollisempi arvioidesi mukaan. Jos nyt esimerkkinä tutkimme tapaus kastiketta, tein neidin kanssa henkilökohtaisesti, kädestä pitäen kastiketta yksi laatu kerrallaan. Pikkuhiljaa tarinamme päähenkilö oppi luottamaan siihen, että meillä kotona kastiketta riittäisi kauhoittain ja osasi hän siitä nauttiakin. Hän lappoi lautaselleen järjettömän määrän kastiketta, vuoren verran. Ja aina se hymyilytti minua. Muistin aina muistuttaa kaikkia työntekijöitämme aiheesta, ettei tästä mainita lapselle IKINÄ, vaan hänellä olisi oikeus syödä vaikka vain kastiketta. Tosin kyllä muukin ruoka hänelle maistui, ei sillä. Mutta maailman kiitollisilnta on tehdä ruokaa sellaiselle ihmisella, joka odottaa joka kerta tekemääsi ruokaa yhtä innokkaana ja on joka kerta saadessaan ruokansa yhtä onnellinen. Aina syötyään hän myöskin antaa positiivista palautetta. Taitaa kuulostaa täydeltä mahdottomuudelta missä tahansa asiakaskunnassa. Sitä se ei kuitenkaan ole ja siksi meidän palveluammatissa tulisi palvella mahdollisimman hyvin. Minua kyseinen ruokamenneisyys herättää kyselemään, miten voisin teitä palvella ja mikä mahtaa olla teidän lempiruokanne? Olisi mukavaa kehitellä siitä ihan uusi resepti tai tuunata vanhaa. Laita omia ruokamuistoja tulemaan vaikka Facebook-sivuillemme tai sähköpostiin. Olisi mukvaa kuulla juuri sinusta.

 

8.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #ruokamuisto #lempiruoka #kastike #kastikkeet #mitäsaisiolla #mieliruoka #asiakaspalvelu #palvelu #uudetreseptit


Kauan kaivatun oliivi-basilika-perunamuusin synty - vaarallisen hyvää ruokaa

Minulta on usein kysytty mahtavan oliivi-basilika-perunamuusini salaisuutta. En ole sitä oikein pystynyt paljastamaan, koska en ole ikinä kirjoittanut kyseistä ohjetta ylös. Kyseinen perunamuusi oli vain oman hengentuotteeni tulos ja siksi painettu minun muistiini ja tein sen vapaalla kädellä aistinvaraisesti, kunnes nyt vihdoin päätin, että se olisi saatava kirjoitettua ylös. Oliivi-basilika-perunamuusin synty ei ole sen ihmeellisempi kuin halu miellyttää omia lapsiani. Kun talossa on kymmenen lasta, joista pari ei voi syödä maitotuotteita, on sovellettava ruoan kanssa enemmän kuin vähän. Useiden kokeilujen jälkeen kaikki maidon korvikkeet oli käyty läpi ja hylätty, kunnes päädyin ratkaisuun, jossa mitään ei korvattu vaan maito vain jätettiin pois ja voi vaihdettiin maukkaaseen oliiviöljyyn. Meidän perheessämme yrtit on The Thing, joten basilikaa ei tarvinnut kauaa hakea muusiimme. Viime silaus basilikalla ja se vain oli täydellinen. Olen tehnyt tätä muusia melkein kymmenen vuotta ja minulta on melkein yhtä kauan pyydetty tähän ohjetta. Mutta minulla ei ole ollut sitä antaa. Ja nyt oli lopulta sen aika. Punnitsin, mittasin ja tein kaiken pilkulleen niin kuin aina tekisin, paitsi että kun olisin ottanut jotain käteeni ja laittanut sen kattilaan, laitoin sen ensin mitan ja vaa'an kautta. Aluksi se tuntui kovin tyhmältä ja turhauttavalta, mutta kun aloin ajatella teitä, jotka luette blogiani ja ohjeitani, koko hommaan löytyikin juoni: Minä voin auttaa teitä löytämään kivoja juttuja arkipäiväänne ja ruokavalioonne. Ihan huippua! Nyt on siis maidoton, gluteeniton, vegaani ja silti aivan mahtavan makuinen perunamuusiohje reseptihyllyssä. Käykää kurkkaamassa!

 

 

7.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #perunamuusi #maidotonperunamuusi #mummunmuusi #oliivibasilikamuusi #maailmanparasperunamuusi

Maailman paras perunamuusi vie mennessään...


Otti muuten ohraleipä

Rakastan leipomista. Se on jotenkin mieltä vapauttavaa ja terapeuttista. Tuntuu mahtavalta tunkea puhtaat kätensä leipätaikinaan, joka melkein tarttuu kiinni sormin, mutta kuitenkin irtoaa aivan kuin rapsahtaen. Tai kun vispaat taikinaa keittiön loputtomassa huminassa ikäisyyden ja lopuksi kun kaikki on tehty, istut keittiöjakkaralle ja nuolet vispilää kuin pikkulapsi. Ihanaa, tunnelmallista ja antoisaa! Juuri siksi pidän leipomisesta, että se synnyttää tunteita, luo kokemuksia, tuo kodin täyteen tuoksua ja maistuu mahtavalle. Perheeni on tottunut hyvälle ja meillä leipä on oikeaa kotona leivottua, maistuvaa leipää. Siinä on muutakin kuin ilmaa ja ohutta vehnäjauhoa. Teen täysjyväleipää, juureen leivottua leipää, välimerenleipää, juuresleipää ja milloin mitäkin. Ns tavallista leipää meillä tehdään aika harvoin. Olen leiponut niin kauan kuin muistan ja ystäväni ovat kyselleet minulta ohjeita leipiini. Ajattelin nyt ottaa kiinni ohraleivästä ensimmäisenä ja kirjoittaa teille sen ohjeen. Se löytyy reseptihyllyn uudesta leivontaosiosta. Olkaa hyvät!

 

7.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #terveellinenruokavalio #leivotaan #leivonta #leipominen #leipä #vilja #tuoreleipä #ohraleipä #ruokavalintoja

Kilonlimppu ohraleivästä


Kirjoitusvirheistä ruokavalintoihin

Tiedän, että asenteeni veganismia kohtaan on muuttunut varsin paljon viimeisen vuoden aikana. Olen jopa alkanut ymmärtää hyvinkin kiihkeitä vegaaneja, mikä oli minulle ennen täysin mahdoton ajatus. Mutta en kuitenkaan halua syyttää ketään suuntaan tai toiseen minkäänlaisen elämänvalinnan tai ruokavalion suhteen. Tiedän, että joudun joissain määrin itsekin joustamaan terveyteni suhteen ruokavaliossani, koska ei vain ole mahdollista täyttää kaikkia terveydellisiä näkökohtia totaalivegaanina. Mutta jätän ne nyt tämän ulkopuolelle henkilökohtaisista syistä. Olen joka tapauksessa päätynyt rankasti vähentämään kaikenlaista eläinravintoa nimenomaan ensisijaisesti terveyteni vuoksi ja vasta toissijaisesti ympäristön. Olen siis itsekäs yksilö, mikä ihmiselle kehityskaarellisesti suotakoon. Kehity yksilöstä etene yhteisöön, ok. Oma yhteisöön etenemiseni on välillä hieman liiankin aktiivista ja yritän suoda enemmän aikaa itselleni yksilönä. Hoen itselleni, etten voi pelastaa koko maailmaa. Olen toiminut ammatillisen perhekodin äitinä yli 12 vuoden ajan erittäin haastavien lasten kanssa ja minulla on siten yli 30 lasta. Ruokaa on tehty paljon, jokaisena päivänä n60 annosta. Hyvän kuvn antaa se, että kun muutama vuosi sitten ystäväni kanssa juhannuksena laskeskelimme, tulimme sellaiseen yhteistulokseen, että olen paistanut noin kuution lettutaikinaa. Tuosta tosin on jo aikaa, joten kuutio on ohitettu. Olen ollut asenteissani tiukka ja olen vieläkin. En nimittäin hyväksy kaksinaamaisuutta. Rehellisyys on minulle The Thing. Kaksinaamaisuudella en missään nimessä tarkoita kunnioitusta, jota osoitetaan toista ihmistä tai olentoa kohtaan tai ajatusmaailaa kohtaan. Jokainen meistä toki tekee omat ratkaisunsa ja päätöksensä siitä, missä kohtaa on valmis joustamaan omissa periaatteissaan ja näin kuuluu ollakin. Oma vegaani valintani väistyy helposti kun kysessä on vanhemman ihmisen arvot ja omin käsin tekemä tai jopa kasvattama tai metsästämää ruoka. Ei kahta sanaa, pelkkä nöyryys. Riista, itse metsästetty liha on minulle symboloinut aina vapautta, hyvää elämää ja hyvää ruokaa. Monille metsästäminen on vain kuva julmasta villieläinten teurastamisesta ja nykyihmisten verisestä ilottelusta. Tiedän kuitenkin, että jos riistaa ei karsittaisi sopivassa määrin, olisimme suurissa ongelmissa liikkuessamme modernissa maailmassa mm hirvieläinten tieliikenne onnettomuuksien vuoksi. Siksi näenkin riistan kohtuullisissa määrin syötynä tavallaan oikeutettuna lisänä vegaaniravinnon jatkeena. Enkä tarkoita mitään järjettömiä lihaorgioita vaan kohtuullisia määriä lihaa viikottaisessa ravinnossa, joka muuten koostuu pääsääntöisesti kasvipohjaisesta, järkevästä ravinnosta. Tässä ajattelumallissa voidaan mahdollistaa myös lähiruoka-ajattelua ja vähentää henkilökohtaista vesijalanjälkeä aika paljonkin. Vieläpä siten, että eläimistä käytetään hyväksi kaikki mahdollinen. Ekologisuus on siis ensiluokkaista ja mitä kaikkien meidän hyvinvointiin tulee, kokonaiskärsimyksen määrä on takuulla minimoitu, niin monta hirvikolarin aiheuttamaa tragediaa olen nähnyt. Silti mietin joka päivä, kuinka paljon ihminen oikeasti tarvitsee proteiinia vuorokaudessa. Kaikkialta tuntuu tursuavan proteiini sitä ja tätä. Oi, ylimainostettu proteiini! Voin vakuuttaa, että normaali suomalainen saa kyllä tarvitsemansa proteiinimäärän. Jos olet 70kg painava, normaali suomalainen mies, tarvitset päivässä n77g proteiinia. Siitä osa tulee ihan huomaamatta viljatuotteista, kasviksista yms asioista, joita et kuvittelekaan proteiinia sisältäviksi. Siihen päälle sitten ne proteiinipitoiset ruoat eli maidonkaltaiset valmisteet, palkokasvit, siemenet, soija eri muodoissa, pähkinät jne. Ja tietysti sekaaneilla ne eri muodoissa olevan lihat, kalat, kananmunat, maidot, juustot jne. Me syödään näitä kaikkia ihan huomaamattamme paljon enemmän kuin on tarviskaan. Siksi minä haluaisinkin kiinnittää ihmisten huomiota enemmän siihen, miten paljon kasviksia jokainen syö. Kannatan vihanneksien, kasvisten, marjojen ja hedelmien syömistä kaikissa muodoissa ja kaikilla aterioilla. Olen jo useamman vuoden ajan toteuttanut viiden vihanneksen menetelmää, jolla jokainen perhe voi suoriutua elämänsä kasvishaasteesta kunnialla ja edullisesti. Ensin mennään kauppaan tai torille ja katsotaan, mikä on halpaa ja mieluista ja ostetaan sitä, sitten etsitään samalla tyylillä neljä muuta vihannesta tai jos huvittaa, sovitetaan vihanneksia yhteen. Kannattaa muistaa, että tutut perunat ja porkkanatkin ovat kasviksia. Kun yksi näistä vihanneksista on käytetty loppuun, ostetaan sen tilalle jokin uusi vihannes. Mielellään vihanneksia kannattaa vaihtaa, mutta joskus voi ostaa ihan sitä samaa tomaattiakin jos se on perheen lempivihannes. Meillä valintaa tekee aika usein lompakko eli ostamme aika usein sitä, mikä on tarjouksessa. Tämä on ihan mukavaakin, koska on mielettömän mukavaa tutustua ihan uusiinkin yllättäjiin ja joskus voi käydä ihan eri paikoissakin niiden tarjoustensa kanssa. Tähän päälle marja, hedelmät ja muut vihannekset niin ollan me terveellisellä linjalle! Kaikenlaiset ruoka-ajatukset tulisivat mahtua maailmaan. En ole yhtään sen parempi lähetyssaarnaaja tällä polulla kuin kukaan muukaan. Se miten jokainen meistä toimii, vaikuttaa kaikkii muihin. Ihan ensisijaisen tärkeää olisinkin, että jokainen unohtaisi kyynärpäätaktiikan oltiinpa sitten siellä vihanneshyllyn välissä tai lihatiskillä. Jos siis ajattelit, että kirjoitin tarkoituksella blogissani soijamurupihvin tuskin eroavan likaisesta veljestään puhuessani jauhelihapihvistä, olet väärässä. Pyydän syvästi anteeksi modernin maailman oikolukuohjelman tekemää kömmähdystä! Kielisolmusta tuli järkyttävän sisällön lause, joka ihan oikeasti loukkaa joitain ihmisiä. Ymmärrän. Ruoka ei ole likaista. Anteeksi vielä kerran, sillä tarkoitukseni oli sanoa lihaisesta veljestään. Kuulostaa kovin paljon pehmeämmämältä. Mutta näitä sattuu jokaiselle kirjoittajalle. Kiitän palautteesta!

 

6.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvisvaihtoehto #terveellinenruokavalio #miksiollavegaani #sekaanistavegaaniksi #kohtivegaaniutta #ruokavalintoja #perhekoti #sijaisäiti #riista #hirvivahinko #proteiini #5vihannesta #protskua #kirjoitusvirhe


Jo yli 5000 lukukertaa!

Aivan mahtavaa, että te, rakkaat lukijani, olette jaksaneet palata yhä uudestaan lukemaan blogikirjoituksiani. Toivottavasti kerrotte blogistani ja resepteistäni kavereillennekin. Yli 5000 lukukertaa ei ole mikään sattumalta sivuille osunut joukko vaan tänne on tultu löytämään juurikin tätä vegaaniruoasta elämäänsä haasteen ottaneen perheen pohdintaa ja minähän sitä kirjoittelen. Tervetuloa lueskelemaan jatkossakin!

 

5.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #5000 #5000lukijaa


Mielikuvaruokaa ja unelmien jauhelihapihvejä ilman lihaa

Aika monella meistä on ruokaan liittyviä makumuistoja, joita on lähes mahdotonta korvata millään. Kun laittaa tutun maun suuhunsa ja silmät kiinni, voi tehdä kenties aikamatkan tai mannerten välisen matkan hetkessä. Sellaisia ruokia on paljon, mutta yksi rakkaimmista on Mummun kermaiset jauhelihapihvit. En ollut muistanut tämän rakkaan ruokalajin olemassaoloa, kunnes sattumalta jouduin tekemään jauhelihapihvejä ja tietysti maailman paras resepti hyppäsi mieleeni. Tehdessäni mitä upeimpia, pehmeitä, kuohkeita, kermaisia jauhelihapihvejä mietin, mitä tässä kohtaa söisi vegaani. Hetken pohdin kaikkia valmisruokapihvejä ja kammoksuin ajatustakin niistä mieleni huutaessa ajatusta kermaisesta vegepihvistä. Miksi, oi miksi kukaan ei ollut keksinyt meille kermaista vegepihviä? Arvaatte varmaan lopputuloksen: Minä pyörimässä keittiössä ympyrää kaiken ihanuuden keskellä. Minä pohtimassa kuinka paljon kasvispihviin pitää laittaa punaviiniä. Minä laskemassa mausteiden määriä suhteessa soijan määrään. Lopputulos oli joka tapauksessa melkoisen ihana, koska ymmärsin, miksi ystäväni painottaa monun olevan DIY-ihminen. Joillekin on helppoa ottaa vastaan valmista ja toiset nauttivat puuhastelusta kaiken maanläheisen parissa, tällä kertaa ihanien kaurakermaisten soijarouhepihvien. Pihvit olivat varsin onnistuneita ja niiden ohjeen löydät reseptihyllystä.

 

4.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #soijarouhepihvit #jauhelihapihvitvegaaneille #mummuruokaa

Tein kermaisen version soijamurupihveistä, joita ei juuri lihaisesta veljestään erota. Herkullisia ovat.


Suloinen sahrami

Muistan lapsuudestani lämpimän, pehmeän, hieman kirpeänkin tuoksun, joka muuttui mauksi jossain kitalaen takaosassa. Se valtasi minut jonain juhlapäivänä, erityishetkenä, jolloin sain pullaa, jossa oli taivaallinen keltainen väri. Minuun tuo kulta iski heti kyntensä ja teimme elinikäisen liiton. Tiedän, ettei sahrami ole kaikkien mieleen ja että se jakaa ihmisiä, kuten osterit ikään, mutta toisaalta uskon myös, että sahramin makuun pitää totutella ja ettei sen kanssa saa liioitella vaan pikemminkin pitää olla hyvin varovainen. Pieni ripaus kerrallaan opetellen helpoista perusraaka-aineista, jotka antavat sahramin oman maun tulla esille kauniisti, on helppo ja hyvä aloittaa opintomatka tämän maailman kalleimman mausteen saloihin. Mitä sitten ovat helpot raaka-aineet? Ajattele kaikkea sitä, mikä ei käytännössä maistu itsessään lähes miltään tai minkä maku on läpikuultavan ohut ja pehmeä. Lista on loputon ja riippuu siitä, haluatko hiilihydraatteja vai proteiineja. Liian rasvaisia en suosittele koska liika rasva peittää helposti sahramin maun, pientä rasvaisuutta ok, mutta ei mitään ääretöntä. Voit siis käyttää riisiä, perunaa, pastaa, tofua, soijaa, vaaleita papuja, vaaleaa kalaa, vaaleita lintuja, porsasta jne. Lista tosiaan on loputon. Minun suurimman suosikkini ovat 1. peruna 2. riisi 3. valkoiset pavut. Seuraavaksi aion hääräillä sahramin ja tofun kanssa. Toivottavasti pääsen kertomaan siitä iloisia uutisia myöhemmin. Koska riisi on hyvä esimerkki siitä, miten sahramia opetellaan syömään perheessä, laitan oman perheemme sahramiriisiohjeen reseptihyllyyn. Suomessahan sahrami myydään marketeissa jauhettuna 0,5g erissä. Tämä jauhettu sahrami on kuitenkin erittäin heikkolaatuista verrattuna siihen, mitä saat, jos viitsit mennä itämaisiin kauppoihin, joita löytyy ainakin isommista kaupuneista Suomessakin. Puhumattakaan sitten siitä, että jos sinulla tai lähipiirilläsi sattuu olemaan edessäsi reissu Espanjan aurinkoon, niin piipahtakaapa joku paikallisessa Carrefourissa ja hakekaa todella hyvälaatuiset sahramit polkuhintaankotiinne. Laitan tähän kuvan tuosta parhaasta ja halvimmasta sahramilaadusta, jonka olen löytänyt Carrefourista. Tässä pakkauksessa sahrami on jaoteltu käyttöeriin, mikä on reilut 0,1g. Aloitteleva perhe voi hyvin laittaa ensimmäisiin harjoitteluaterioihin esimerkiksi kolmanneksen tuosta määrästä. Seuraavalla kerralla määrää voi maun mukaan lisätä ja kun suu tottuu taas on aika nostaa sahramin määrää. Kun sahramin maku on selkeästi esillä ja kitalaessa tuntuu pieni pisto karvaudesta, mutta se ei ole pahan makuinen, olet päässyt parhaimmillesi. Sahramin sietoraja on hyvin yksilöllinen ja siksi joillain ihmisillä tulee yökkäys hyvin herkästi. Ei siis ole mikään ihme, että sahrami ei maistu kaikille. Tätä kannattaakin kunnioittaa. Jos perheessä onjoku, joka ei siedä kuin pienen ripauksen, pysytään sitten kaikki siinä. Sananen vielä sahramin viekkaudesta! Koska kyseessä on maailman kallein mauste, jota voidaan kerätä käsin vain muutaman päivän ajan vuodessa ja jota saadaan1 gramma 200-600 krookuksen kukan luotista, nähdään sen väärentämiseksi myös suurta vaivaa. Eli kaikki, mikä kellertää, ei ole kultaa tai tässä tapauksessa sahramia. Aito sahrami on helppo opetella tunnistamaan tuoksunsa ja värjäytyvyytensä perusteella. Eli tuoksu on ihan omaa luokkaansa ja tarttuu käsiin päiviksi, jopa viikoiksi. Väri taas ei aluksi irtoa, mutta kun sahramia liotetaan esim kämmenessä, se alkaa päästää väriä pikkuhiljaa. Ns colorantit taas eivät tuoksu monikerroksiselle ja värjäävät heti punertavasti ja väri tarttuu kaikkialle. Sahramia saa meikäläisittäin hyvin edullisesti sahramintuottajamaissa ruokatoreilta isoissakin määrissä ja sitä kannattaa tuoda esimerkiksi kaveriporukalle kunnon satsi. Kauppiaat tosin ovat valmiita vedättämään isonkin hinnan, joten ole valmiina tinkimään ja tarkasta tuotteen laatu. Jos hyvin käy, voi paikallinen opaskin auttaa hyvän sahramin etsinnässä. Minulla oli ilo saada ihanalta ystävältäni mitä parhain paketti Marokosta tuotuna sillä sahrami oli kaunista väriltään, tuoksuvaa ja upean makuista. Kiitos jälleen kerran!

 

1.3.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #sahrami #sahramiriisi #sahramia #opetellaansahramia #suloinensahrami #rakastansahramia

Espanjalainen Carrefour-ketju myy laadukasta ja halpaa sahramia kohtuullisen hyvin pakattuna, alle 2€, joten jos matkaa Espanjaan, kannattaa napata paketit mukaan.