Helmikuu 2018

Tältä sivulta löydät arkistoituna helmikuun 2018 blogikirjoitukseni.


Hernekeittoa laskiaistunnelmissa

Hernekeitto kuuluu ehdottomasti laskiaiseen. On kuulunut aina minun elämässäni ja varmasti monien muidenkin suomalaisten. Se on suomalaisen paastoonlaskeutumisperinteen tärkeä ruokamuisto sukupolvien ajan. Menneinä aikoina hernekeitolla oli suurempi merkitys kuin pelkkä perinteen ylläpitäminen. Ennen pääsiäisen paastoa syötiin viimeisen kerran liharuokaa ja se oli perinteisesti sorkista, päästä ja luista keitettyä r§asvaista ja ravitsevaa herneitä ja ruista sisältävää keittoa. Ei taida nämä ainekset tuntua tutuilta kovinkaan monesta hernekeiton syöjästä nykyaikaisessa suomalaiskeittiössä. Tämän päivän hernekeitto on useinmiten valmiina kaupasta ostettua, mutta jotenkin siitä puuttuu mielestäni paljon siitä aidosta ja oikeasta tunnelmasta, mausta puhumattakaan.

Vaikkei ihan hernekeiton synnyinsijoille tarvitsekaan mennä, ehkä jotain menneestä keitosta haluan kerätä mukaani. Koska kotoisessa hernekeitossa on jotain uskomattoman turvallista ja ihanaa, tykkään keitellä sitä kaikessa rauhassa, hiljaksiin hämmennellen ja keittiössä aina välillä pistäytyen. En ole mikään suuri liottajakuningatar, joten minun hernekeittoni valmistuu usein pikaisesti yhden päivän operaationa. Tiedän kyllä, että edellisenä iltana likoamaan laitetut herneet säästäisivät keittoaikaa jonkin verran. Mutta laiskuus vie useimmin voiton ja en saa itsestäni irti edellisenä päivänä niin paljoa, että laittaisin herneet likoon. Olenkin kehitellyt oikoreittejä itselleni, että pääsisin mahdollisimman kätevästi samaan tulokseen, mihin entisvanhaiset emännät ensin liottamalla, sitten keittämällä ja sen päälle jopa yön yli uunissa hauduttamalla. Minun hernerokkani valmistuu aivan yhtä kätevästi isossa kattilassa hiljaisella tulella keittämällä.

Hernekeittoni on pääsääntöisesti hyvin yksinkertainen ruoka. Siinä ei paljon krumeluureja kaipailla vaan pitkää haudutusaikaa. Olen jopa niin ultramoderni, että oion lihahernekeiton tehdessäni siten, että pudottelen sekaan nokareina raakaa jauhelihaa, sekoitan reippaasti ja annan keiton porista niin, että liha kypsyy ja maku siirtyy herneisiin. Mielummin pysyttelen nykyisin kuitenkin kasvisversiossa, joka on mitä mainioin ruoka arkeen. Jos on oikein laiska, eikä jaksa liotella soijarouhettakaan, voi senkin laittaa kiehumaan herneidenkanssa samaan aikaan kattilaan. Kasvishernekeiton voi tehdä onneksi nykyään myös lähes jauhelihanoloisesta pehmeästä soijarouheesta, jota löytyy valmiiksi maustettunakin. Maustaminen onkin todella tärkeä juttu, koska jos kasvishernekeittoon ei laita mitään muuta kuin suolaa ja pippuria, voi soija tuntua liian väljän ja kumimaisen vaikutteen vuoksi vähän tympeältä. Mutta kuten sanottu, homma hoituu helposti maustamalla hieman paremmin keittoa.

Minä keitän hernekeittoa ison kattilallisen, koska sen keittämisessä on turhan suuri vaiva jos aikoo tehdä vain yhden ruokailun verran keittoa. Kun annostelee mukaviin rasioihin tai pusseihin kohtuullisia annoksia keittoa ja pakastaa sen, on mukavaa istua hernekeiton ääreen kylminä talvipäivinä. Jotenkin tässä lämmitetyssä hernekeitossa on vielä parempi maku kuin siinä heti kattilasta kahmitussa. Voi miten minun mieleeni nousevatkaan Siiri-Mummun hernekeitot, joita saimme nauttia halki lapsuuden. Tämä on yksi niistä tuoksu- ja makumuistoista, jotka olen saanut onnekseni kuljettaa mukanani omille lapsilleni ja toivottavasti heidän lapsilleen. Siksi tahdonkin jakaa kanssanne tuoksuvan ja makoisan hernekeittoni ohjeen, johon olen imenyt kaiken hyvän lapsuudestani saakka. Keitossani on käytetty hieman perinteistä enemmän mausteita, koska kyse on vegaanihernekeitosta. Teille, jotka pidätte lihasta, pistän vinkit lihaisaan hernekeittoon. Eiväthän nämä kaksi sukulaista juuri toisistaan eroa. Haluan siis tarjota teille jokaiselle jotain.

Iloista laskiaista ja pitkiä pellavia!

10.2.2018

 @stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #hernekeitto #perinneruokaa #mummuopetti #laskiainen #hernerokka

Sormisuola tuo pienen loppusilauksen hernekeittoon. Hifistelyä tai ei, maistuu hyvälle.


Henkilökunta voi muuttaa kaiken - Kokemuksia Pizza Hutista

Meille kaikille sattuu joskus huonoja päiviä. Aina hommat ei vain luista ja se näkyy tuloksessa. Palveluammatissa sellainen ei työpaikalla tietenkään saisi näkyä. Olemme kuitenkin ihmisiä ja siksi suotanee pieni sävyero päivien välillä.

Ravintolaan mennessämme odotamme tietenkin aina priimaa, hyvää ruokaa ja hyvää palvelua. Mutta aika monessa ketjuravintolassa saamme tämän suhteen pettyä. Ei enää toiveitakaan niistä ajoista, kun hampurilaisen sai käteen rapeana tai pitsatkin maistuivat muulle kuin kumijuustolle. Silti ketjuissa on omat hyvät puolensa. Tutut maut, toimintatavat ja odotukset. Siksi siis jälleen kerran Pizza Hut.

Kun viimeiset kaksi kertaa olen käynyt Kampin Pizza Hutissa, olen saanut pettyä totaalisesti. Pizzan maku ei sinänsä ole ollut tutusta poikkeava, mutta pizza on ollut kylmää ja ilmeisestikin seisonut jo hyvän aikaa. Pöydille kertyivät pikkuhiljaa astiapinot ja puhdasta pöytää on ollut vaikeampi ja vaikeampi löytää. Tunnelma on ollut yhtä kutsuva kuin 70-luvun huoltsikan baarissa. Lähdin molemmilla kerroilla ulos apein mielin. Vatsa oli ravittu, mutta mieli tukossa kuin jätesäkki olisi päässäni. Harmitti.

Jollain tapaa Pizza Hut on helppo paikka syödä. Jotain sellaista, joka oli jo silloin kun oma nuoruuteni suhisi korvista ohi. Niinpä suuntasimme sinne jälleen. Tällä kertaa minä kuitenkin kieltäydyin Kampin venyvästä henkilökunnasta ja päätin, että kannattanee kuitenkin kokeilla sisarravintolaa Citykäytävässä ennen kuin tuomitsee koko ketjun.

Harvoin olen ollut yhtä iloinen romuttaessani omia ennakkokäsityksiään kuin nyt. Se että oikeasti henkilökunta tekee työnsä, pizza on rapeaa ja vaihtuu hyvään tahtiin voi tosiaan saada iloiseksi. Henkilökunnan tehtävä on arvioida, minkä verran asiakkaita ravintolassa on, kuinka paljon he mitäkin palvelua tarvitsevat ja tarjota kaikkea oikeassa tahdissa. Tämän suorittaminen voi kuulostaa yksinkertaiselta, mutta siihen vaaditaan todellisuudessa ammattitaitoa, että kaikki osaset kohtaavat hyvässä järjestyksessä. Tällä kertaa voin kiittää kauneimmin ja todeta Pizza Hut Citykäytävän henkilökunnalle: Onnistuitte tekemään asiakkaistanne tyytyväisiä. Kiitos!

7.2.2018

@stinakokkaa #stinakokkaa #pizza #pizzahut #pizzahutkamppi #pizzahutcitykäytävä #ravintola #lounas #onnistunutkokemus #huonokokemus #kiitospalvelusta #henkilökunta


Riisikroketit eli jämäruokameininkiä

Olen tarkka ruoan suhteen. Haluan, että se valmistetaan hyvistä raaka-aineista ajatuksella ja ettei ruokaa heitettäisi hukkaan. Kun jaloissa seilaa pari kääpiösnautseria, on jätteiden käsittely melko hyvin taattu. Mutta silti haluan, että kaikki ruoka käytetään hyvin ja että jämistäkin saadaan herkullista ruokaa.

Aika molesta ruoasta saa jatkettua jotain todella herkullista pienillä lisäyksillä. Joskus alkuperäinen ruoka täytyy tehdä ihan vain sitä varten, että saa aikaan myöhemmän version. Riisipuuron syönti ennen piirakoiden leipomista, perunamuusi ennen rieskojen leipomista tai keitetyt perunat kastikkeen kanssa ennen perunasalaattia. Jotenkin niistä vain hioutuu omia tapoja toimia ja tuttuihin ruokiin muodostuu mielleyhtymiä toisista ruoista.

Ruoan perinteitä syntyy jokaisena päivänä, niin tänäänkin. Tänään päätin kirjata ylös yhden tällaisen reseptin, joka on yksi mahtavimmista keinoista käyttää risoton jämä. Usein tulee tehtyä asiat hieman liian monimutkaisesti. Riisikroketit tuntuvat joskus vaivalloisilta, mutta niiden herkullinen maku kyllä maksaa vaivan.

Minun krokettini eivät suinkaan ole itämaisen yksinkertaisia vaan enemmänkin espanjalaisen mausteisia, monien raaka-aineiden pyhä liitto. Risottoni sisältää jo itsessään kasviksia laidasta laitaan eikä missään tapauksessa kaipaa seurakseen mitään monimutkaista. Kun siitä sitten ryhdytään tekemään espanjalaistyylisiä kroketteja, kaivataan vain vehnäjaujoha (nämä voi korvata esim riisijauhoilla allergian niin vaatiessa!), kaurakermaa ja mausteita. Sekoitus, muotoilu palleroiksi, pötköiksi tai pihveiksi, paistaminen pannulla oliiviöljyssä ja ruoka on valmista! Toki voit tarjoilla monellakin tavalla, mutta nämä herkut menevät ihan sinältäänkin.

Resepti löytyy jälleen Reseptihyllystä.

6.2.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #riisikroketit #jämäruokaa #äläheitäruokaapois #kääpiösnautseri #risotto

Riisikroketit käyvät hyvin kasvispihveistäkin kun vain lisää sekaan riittävästi vihanneksia


Belgessä räätälöintiin vegaanilounas

Tänään katselin Belgen lounaslistaa ja se näytti kerrassaan ihanalta. Tietysti listalla olevat ruoat rajoittuivat raa’asti eläinkunnan puolelle, joten ensin meinasin kääntyä ovelta. Hetken mietittyäni päätin kuitenkin antaa lounaalle mahdollisuuden. Kysyttyäni tarjoilijalta kasvisvaihtoehdon vegaanisuutta, hän piipahti kokin puheille ja kertoi pian että voisin saada kasvispihvin tilalle tofua ja tsatsiki korvattaisiin toisella kastikkeella eli minua varten valmistettaisiin kokonaan oma annos. Ok kyllä sopii! Alkuun perusmallin salaattipöytä, missä ei kovin erikoisia vaihtoehtoja ollut. Parasta talon leivät, miinusta margariinin puuttuminen. Melko pian saapui annokseni, joka näytti hieman värittömältä, mutta ihan kivalta, maanläheisesti ehkä. Mutta sen tuoksu oli päätöhuumaava. Olin kerralla myyty. Tosin en tiennyt vielä mistään mitään ennen kuin maistoin annostani. Curryriisi ei maistunut hallitsevalta vaan pehmeältä ja yrttinen tofu oli lämmintä, maistuvaa ja kauttaaltaan tasajakoista. Hieman kipakka kastike erillisessä kipossa oli helposti lisättävästä tai käytettävissä pois, minä jätin pois koska rakastan yrttejä liikaa. Annos oli kokonaisuudessaan upea. Ellei sivussa olisi ollut tylsiä hernemaissipaprikoita, olisi annoksella ollut täydellinen leima. Belgen palvelusta vegaaniasiakkaalle erityinenkiitos. Loistosuoritus!

 

2.2.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvisvaihtoehto #vegaanilounas #belge #helsinki

Ihana vegaanilounas Belgessä


Mietteitä ruokavalinnoista - miksi vegaania

Mahtavana, aurinkoisena pakkasaamuna kaipaa ihanaa aamiaista, jotain erityistä. Ehkä jossain mielen sopukoissa kummittelee paistetut kananmunat ja pekoni. Mutta toisaalta tiedän, että olen tehnyt paitsi eettisen valinnan, myös päätöksen oman terveyteni suhteen. Olen päättänyt vähentää radikaalisti eläinkunnan tuotteita ja lisäksi pyrkiä käyttämään hyväksi mahdollisimman vähän ympäristöä kuormittavia elintarvikkeita. En ole tekemässä elämässäni mitään mullistavaa äkkikäännettä, koska en ole saanut mitään suurta herätystä asian suhteen. Olen aina ollut kiinnostunut siitä, mitä syömme, miten se vaikuttaa meihin ja ympäristöömme, miten eläimet voivat ja miten ne voisivat paremmin. En voi sietää huonoa kohtelua kenenkään kohdalla, ihmisten tai eläinten. Haluan siis kaikille hyvää. Siksikin vähemmän eläinkunnan tuotteita, pari pekonia pois pannulta. Lisäksi se jonkinlainen herätys tuli kun päästäni löydettiin pieniä tukoksia ja tajusin, että ruokavalion keventäminen voisi tehdä hyvää. Olen makuaistiltani hyvin herkkä ja rakastan siksi erilaisia ruokia. Minulle onkin ollut vaikeaa jättää taakseni monia ihania makuja, elämyksiä. En halua sanoa ettei enää koskaan vaan vähemmän ja nautiskellen harvakseltaan. Jollain ehkä korvatenkin. Sillä periaatteella mieleni pysyi iloisena tänäkin aamuna, kun mietin munia ja pekonia ja muutin sen kätevästi soijarouheeksi ja pavuiksi. Tuli muuten mahtava annos! Vegaanisiin mietteisiin!

 

2.2.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvisvaihtoehto #terveellinenruokavalio #miksiollavegaani #sekaanistavegaaniksi #kohtivegaaniutta #ruokavalintoja #aamiainenpekonitta

Aamiainen pekonitta


Kuinka kävi linssihampurilaisille?

Pakko kertoa linssihampurilaisten tuomio! Pojille tarjoiltiin hampurilaisia ennen treenejä ja vierailijamme totesi syöneensä hampurilaisia 4 päivää putkeen, mutta tämän hampurilaisen maku oli ehdottomasti paras. Pihvi oli erilaista, rapeaa ja hyvää. Olin erityisen otettu ja ylpeä. Melkein nousi puna poskille. Oma poikani pisteli onnellisena hampurilaisensa poskeen todeten ruoan olevan hyvää eikä tähteitä jäänyt. Kiitokset vastaanotettu.

Itse ruokailin hieman myöhemmin vietyäni pojat treeneihin, yhdessä mieheni kanssa. Mies söi hampurilaisensa mukisematta ja nautti ruoastaan. Paljaaltaan hän ei pihvistä erityisemmin pitänyt, kun sitä maistatin. Mutta sanoi, ettei hampurilaisen välissä ollut mitään moitittavaa, joten miehekkään kiitoksen siis ansaitsi.

Oma arvioni linssipihvistä on rapea, hieman jauhoinen, mutta yllättävän mehevä. Rakenne on hauras, joten pihviä kannattaa ehkä vaivata hieman pidempään kuin minä vaivasin ensimmäisellä kerralla. Hampurilaisen välissä maku on kerrassaan mainio. Pihvi on mehevä ja antaa ruoalle mukavan mehevän maun. Yhdessä BBQ-kastikkeen kanssa hampurilaiskokonaisuus oli upea. Suosittelen kaikille, jotka haluavat kokeilla vegaanihampurilaista kotitekoisena!

P.S. Linssipihvin ohje nyt Reseptihyllyssä ja Aamulypsyn väki on tervetullut maistamaan upeaa kasvishampurilaista!

1.2.2018

 

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvishampurilainen #aamulypsy #suomipop #vegaanihampurilainen #linssihampurilainen