Tammikuu 2018

Tältä sivulta löydät arkistoituna tammikuun 2018 blogikirjoitukseni.


Kasvishampurilaisen kimppuun

Kuuntalen usein radiosta Suomipoppia, koska suomalainen musiikki on lähellä sydäntäni. Viedessäni tänään miestäni töihin, että illalla onnistuisin suhaamaan pojat VPK:hon ja takaisin, kuuntelin kuinka Aamulypsyn pojat puhuivat Lauri Markkasen suunnittelemasta kasvishampurilaisesta ja mittelivät siitä, miten kasvishampurilaisen syöminen ottaisi koville. Tilanne upposi kuin lämmin veitsi voihin, sillä olin juuri hetkeä aikaisemmin hakenut kaupasta tarvikkeet kasvishampurilaisia varten. Minulla haasteena tulisi olemaan poikani ystävä, joka on ihan tavallisen sekaaniperheen kasvatti ja tulee meille ennen VPK:ta päivälliselle. Treeneissä otetaan välillä melkoisen fyysisiä haasteita, joten energiaa nuorilla palaa ja haluan ehdottomasti omalla ateriatarjonnallani vastata heidän jaksamiseensa. Tarkoituksena on siis tehdä maukkaat kasvishampurilaiset, joilla jaksaa tiukat treenit ja jotka maistuvat tuleville pelastajille. Haaste on kova, mutta tulta päin!

En itse muista ensimmäistä kasvishampurilaistani, koska olen syönyt niitä elämäni aikana niin satoja ja niin nuoresta saakka, että ensimmäinen vaipuu johonkin lapsuuden hämärään. Mutta muistan monta mielettömän hyvää. Täytyy sanoa, että kasvishampurilaisissakin on toki eteen sattunut pettymyksiä, mutta enemmän pettymyksiä elämässäni on sattunut sekaanihampurilaisiin. Jotkin lihaa sisältävät hampurilaiset ovat kertakaikkiaan olleet parempia, kun on ottanut pihvin pois ja syöttänyt sen koiralle. Vaikka McDonaldsia ei voikaan pitää minään gourmet-ravintolana, täytyy heidän McVegan-hampurilaiselleen nostaa hattua. En nimittäin löydä mitään muuta negatiivista sanottavaa kuin hieman liian etikkaisen majoneestin, joka toisaalta on linjassa heidän muiden majoneesiensa kanssa, joten sitäkään ei sovi arvostella. Matti Meikäläinen tuskin erottaisi sokkotestissä syövänsä vegaania, joten pisteitä 10, mainiosta suorituksesta.

Oman kasvishampurilaiseni tavoitteet ovat toki paljon korkeammalla kuin McVeganin. Tietysti olemme vegaanisella linjalla. Ei eläinkunnan tuotteita, koska se kuulostaisi huijaamiselta ja en halua sotkea ruokaani periaatteesta, puhdas linja on minulle tärkeä tässä asiassa. Haluan riittävän määrän proteiinia, koska pojat ovat kasvuikäisiä ja liikkuvat paljon. Sopivasti hyvää kasvirasvaa ja siinä pitää olla myös hyvää makua. Pihvin pitää olla lisäksi mehevä ja siinä pitää olla makua. Tuoreita vihanneksia väliin. Ja paahdettu sämpylä. NAM! Tämä alkaa kuulostaa niin hyvältä, että Aamulypsyn porukka on tervetullut kokeilemaan sitä kasvishampurilaista, sillä kohta StinaKokkaa!

31.1.2018

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kasvishampurilainen #aamulypsy #suomipop #vegaanihampurilainen #mcvegan


Vaalipäivän ruokaa

Perheessäni vaalipäivä on aina ollut jollain tavalla erityinen. Vaaleja on pohdittu perheen kesken ja vaalivalvojaisia on vietetty tavalla tai toisella. Myös vaalipäivän ruokia on suunniteltu hieman juhlavammaksi, onpa käyty vaalikahveillakin. Tällä kertaa kyseessä oli monella tavalla erikoisemmat presidentinvaalit, joten ajattelin panostaa vaalipäivän ateriaan ja kehittelin kokonaisen lautasellisen viehkeitä makuja.

Miehelleni  lupasin porsaanpihviä ja sen leikkasin kauniisti irti ulkofileestä ja laitoin marinoitumaan punaviiniin rosmariinisuolan, sokerin ja tuoreen basilikan kanssa. Ja koska punaviinipohjaisella pihvillä mentiin, piti kasvispihvin kulkea käsikädessä tämän kanssa. Olen rakastunut kidneypapuihin ja voisin syödä niitä missä tahansa muodossa, jopa paljaaltaan, suoraan purkista. Miksipä ei siis lähteä tekemään niistä pihviä? Kidneypapupihvi punaviinillä? Aika mahtavan tuntuinen idea! Sipulia, tuoretta tomaattia, kidneypapuja, basilikaa, paprikajauhetta, merisuolaa, sokeria, valkosipulia ja loraus punkun jämää. Loistoidea!

Sitten vain toteuttelemaan... Paitsi että mikä olisi minun pihvieni arvoinen lisuke? Hetken aikaa mietin, mitä suomalainen mies tahtoo pihvinsä seuranksi. No, perunaahan se. Ja minä taas tahdon jotain ihanaa, sahramista ja suloista... sahramiperunoita tietenkin! Tein siis sahramiperunoita. Täytyy kyllä tunnustaa, että ihanat sahramiperunani eivät päätyneet pelkästään sahramiperunoiksi vaan niistä syntyi paistettuja sahamiperunoita, koska tie miehen sydämeen käy vatsan kautta. Ja minun mieheni halusi vaalipäivälliselle lisukkeeksi paistettujaperunoita.

Söin hyvällä ruokahalulla yhdessä kolmen elämäni miehen, lasteni isän, aviomieheni Samin ja poikani Nooaolavin, kanssa punaviinimarinoitua porsasta, kidneypapupihvejäpunaviinillä, punaviinikastikettakaurakermalla, paistettuja sahramiperunoitasipulilla ja vihersalaattia. Kiitos vaaliateriasta miehet!

P.S. Ohjeita tulossa Reseptihyllyyn

28.1.2018

  @stinakokkaa #stinakokkaa #presidentinvaalit #vegaani #vegan #vegaaniruokaa #kidneypapupihvit #sahramiperunat #miestenkanssapöydässä 

 

Kidneypapupihvit punaviinillä lisukkeena sahramiperunat, olkaa hyvät


Yli 2000 vierailijaa blogissa - upeaa!

Teitä on ollut mahtava määrä uusilla sivuillamme. Olette muutaman päivän aikana käyneet lukemassa uusia sivujamme jo yli 2000 kertaa, mikä on aivan upeaa. Yritän kirjoittaa uusia juttuja mahdollisimman paljon, että teillä riittää mukavaa tekemistä. Laittakaa ihmeessä palautetta, että tiedämme millaista sisältöä kaipaatte sivuillemme. Kaikki ehdotukset ovat tervetulleita.

Lisäksi toivomme tietysti, että käytte tykkäämässä FB-sivuistamme niin pysytte ajantasalla siitä, milloin uutta sisältöä tänne ilmestyy. Kiitos jokaiselle kävijälle!

 28.1.2018

 @stinakokkaa #stinakokkaa #2000kävijää #mahtavaa #kiitos #tätälisää


Linssipastaa olkaas hyvät!

Olen viimeisten kuukausien aikana kerännyt mielestäni lätkä-äitien lätkä-äidin kimaltavimman kruunun päähäni. Olen nimittäin tehnyt edellisen elämän maksuja maksaessani väsymättömästi työtä sen eteen, että 10-vuotias poikani voisi pelata höntsälätkäjoukkueessa, jossa ei edes otella vaan pelaillaan oman porukan kesken. Meidän perheelle tuo osallistuminen ei kuitenkaan ole ollut ihan itsestään selvä juttu. Olen nimittäin keräillyt jokaisen varusteen milloin mistäkin kirpputorilta, annetaan-palstalta tai alekopan syövereistä. Eikä todellakaan pidä väheksyä Eelis-serkun auttavaa kättä, joka on ollut varsin suuri apu kiekkoilijalle. Kaiken tämän lisäksi olemme joutuneet luopumaan toisesta autosta, joten olemme seikkailleet Pasilasta Malmin jäähallille koulupäivän päätteeksi julkisilla. No, helppoahan tämä muuten olisi, mutta minä menin ja mursin jalkapöytäni, joten olen nyt sitten kulkenut pian 3 kuukautta kepeillä. Tästä hiestä märkänä pomppimisesta keppien kanssa lähinnä odottaisin sitä lätkä-äidin kruunua, kiitos!

Tänään kun saavuimme koko perheellä kotiin, urheilukaupan kautta tietenkin, olimme kaikki uupuneita ja nälissämme lätkän jälkeen, joten mielessäni kävi ensimmäisenä LOHTURUOKA. Halusin ehdottomasti tehdä perheelleni jotain, mistä tulisi hyvä, lämmin olo. Ajattelin, että kunnon pasta on jotain, mitä ei voita mikään. Kukaan ei kuitenkaan jaksanut lähteä kauppaan, joten katsanto kaappiin päätti puolestani sen, mitä ruoaksi syntyisi. Pienellä mielikuvituksella sain aikaan aivan mahtavan reseptin, joka oli pakko ikuistaa heti voidakseni jakaa tämän ilon, niin mahtavan makuinen tuo ruoka oli. Kastiketta voisi syödä vaikka paljaaltaankin patana, mutta pastan kanssa siitä tuli aivan täydellinen lohturuoka työ- ja kouluviikosta väsyneelle perheelle. Ruoka on täysin vegaaninen, mutta voit tietysti varioida siitä halujesi mukaan esimerkiksi lihakastikkeenkin. Väitän kuitenkin, ettei lihaa kaivata, sillä minun mieheni, joka on ollut täysi lihansyöjä otti tätä ruokaa lisää ja huokaili, että ottaisi kolmannenkin kerran, muttei jaksa. Toivon, että teidän linssipastanne on yhtä nautinnollista.

Ohje löytyy Reseptihyllystä, Mukavia Makuja -osiosta ja se on helppo ja nopea. Nauttikaa!

26.1.2018

@stinakokkaa #stinakokkaa #vegaani #vegan #linssipasta #vegaanihaaste #lohturuokaa #latkaaiti #lapsiharrastaa #jaakiekko #aitikokkaa #perheruokaa #rakkaudestalapseen #jagalskardigmycketmycketmycketochlitemera


Suomi 100 ja mahtavat Design voileivät

Joulukuussaminulla oli upea tilaisuus tutustua mahtavaan Jenniin. Muutamien mutkien kautta minuun otti yhteyttä Jenni Alamattila, nuori taiteilija, suunnittelija ja stailaaja, joka tarvitsi pikaisesti apua taidenäyttelynsä avajaisten järjestelyihin. Aikaa ja rahaa oli vähän, joten hyppäsin remmiin hyväntekeväisyydestä ja viikon päästä olin tyttäreni Niiarosan kanssa tekemässä upeita Design-voileipiä.

Jennin näyttely, Meidän suomi, käsitti 100 erilaista maalausta kauneimmasta Suomesta. Näyttely oli osa Suomi 100 -hanketta, joten minullehan ei riittänyt, että teemme vain jotain tarjottavaa näyttelyvieraille vaan mopo karkasi käsistä, kuten tavallista. Valitsimme raaka-aineet huolella siten, että ne muistuttaisivat suomalaisuudesta: graavilohta, suolalihaa, emmentaljuustoa, kotimaisia kasviksia. Voileivät halusin voidella kasvistahnalla, jonka teen aina itse, oman ohjeeni mukaan, vähän tarpeita mukaellen. Leivät halusin pitää pieninä, suupalan kokoisina ja niiden päälle sijoitettavat kauniit, taideteoksenomaiset leikkeleet ja kasvikset muodostaisivat erilaisia muotoja, jotka leikkisivät vieraiden kielellä. Siinäpä tehtävä.

Tiesin, että vaikka meitä olisi kaksi tekemässä urakkaa, tulisi melkoinen hoppu, koska esivalmisteluja ei voisi materiaalipulan vuoksi tehdä. Kaikki välineet siis valmiiksi kassiin, suunnitelmat meille kahdelle selkeiksi ja suoraan paikan päälle. Ja pienenä huomautuksena, ettei homma kävisi liian helpoksi minä murtuneen jalan kanssa kepeillä kävellen paikalle.

Vedimme kolmessa tunnissa upeaa jälkeä ja mahtavan makuisia leipiä pöytään. Kaikki sujui kuin rasvattu. Äiti ja tytär pelaa mahtavasti yhteen, kiitos Niiarosa! Kiitos myös Jenni, että saimme olla osa kokemusta! Käykää kurkkaamassa Jennin sivut!
http://www.2xilo.fi

20.1.2018

@stinakokkaa #stinakokkaa #designvoileivät #catering #keikkaapukkaa #2xilo #iloollaavuksi #äitijatytär

 

Jennin Design-leipiin tehtiin jokaiseen erilaisetpäälliset